Hengissa ollaan

Minussa viela henki pihisee, vaikka en ole pitkaan aikaan mitaan tanne lisannyt. Kaiketi neljastoista viikko menossa, ja paljon on taas tapahtunut.

Aloitetaan muutosta. Olen asunut uudessa perheessa maanantaista lahtien. Perhe asuu Pueblo Westin keskustassa, minne suurin osa ihmisista ja palveluista on keskittynyt. Uusi host aiti on opettaja ja isa raksamies. Perheessa on kolme lasta, joista kaksi asuu muualla. Isoveljeni Glenn on senior ja mukana kaikessa oppilashallituksen toimissa, koska han on sen presidentti. Lisaksi kanssani asustaa pyydystetty villi salamanteri ja 12 v minipuudeli. Koira on ensimmainen koira jonka tiedan sairastavan kroonista nuhaa (kaveri aivastelee useita kertoja tunnissa). Perhe on tosi kiva, muistuttaa hyvin paljon omaani. Tama perhe jopa antaa minun tehda kotitoita. Yhteiso perheen ymparilla on tosi laaja ja laheinen. Naapurissa on pari muuta poikaa, jotka kay samaa high schoolia. On tullut viettettya heidan kanssa roimasti aikaa, vaikka olen ollut perheessa vasta viikon.

Sitten aktiviteetteihin. Koris meni puihin, joten jatkan klubeissa ja etsin koko ajan jotain uutta. Viime perjantaina uusi perhe jarjesti juhlat Glenin kunniaksi (Glenn sai tuhansien taalojen scholarshinin Wyomingin colegeen). Hauskaa oli, tapasin paljon perheenjasenia ja perheystavia. Ja jotta aika ei kavisi tylsaksi, Glenn vei minut jenkkifutismatsiin viime sunnuntaina (huom. en asunut viela perheessa). Peli oli Denver Broncos-Kansas City Chiefs Denverissa. Tunnelma oli aivan uskomaton, katsomossa oli 77000 ihmista ja kaikki hurrasivat. Kuulin etta tv-kuva oli huono, koska fanit huusi niin kovaa ja kamerat tarisivat. Ja tarkeinta, Broncos voitti.

Lisaksi minua piti kiireellisena oppilashallitus ja TLC.TLC oli ohjelma, jossa me kerattiin ruokaa koyhille joilla ei varaa pitaa Kiitospaivaa. Ensiksi mentiin ovelta ovelle pyytaen tolkkiruokaa, sitten kerattiin kalkkunoita koulussa (oppilaat toi saadakseen lisapisteita), ja lopulta, kottiin ne koreihin (ja korilla tarkoitan pahvilaatikkoa) ja kuljetettiin perheille. Toimitettiin yli 500 laatikollista ruokaa. Itse kavin jopa parissa talossa viemassa. Naky ei ollut iloinen, muttei aivan lohduton. Kuulin kauhutarinoita taloista maaseudulla, joissa ei ole lattiaa. Tuli tehtya useita tunteja kovasti toita, mutta tyo oli palkitsevaa kun naki miten iloisesti ihmiset otti laatikot vastaan. Kuka tietaa, alkaako Aki Huunonen tekemaan vaapaehtoistoita.

Nyt vietan ansaittua Kiitospaivalomaa, joka kestaa viikon. Torstaina on varsinainen Kiitospaiva, luvassa on hyvaa ruokaa, jenkkifutista ja jutustelua perheen kanssa isovanhemilla.