Haudi,
Vuosi 2014 alkoi tosi vauhdikkaasti. Heti viime blogin julkaisun jalkeen iski kylma rintama Puebloon. Se oli samaa rintamaa kuin se, mika vaivaa itarannikoa (tosin pelkka murto-osa siita, vain -15 C muutaman paivan ajan). Lunta tuprutti noin 10 cm, mika sekoitti liikenteen moottoriteilla. Esimerkiksi 2 tunnin reissun aikana nahtiin noin 5 pahaa kolaria matkalla Denveriin.
Samalla reissulla sattui ja tapahtui muutenkin. Lahettiin Denveriin hankkimaan Glennille uusi auto (Subaru Crosstrek jos joku tietaa). Sen jalkeen mentiin pitsalle (isoin pitsa elamani aikana). Ruuan jalkeen sain "hyvan idean": Vieda mun host perhe Ikeaan ekaa kertaa. Paha virhe. Denverin Ikea on meidan Jumbon kokoinen. Ajateltiin vain "kavaista" Ikeassa. Aikaa kului melkein puolitoista tuntia.
Kaikki alkoi hyvin. Ensiksi mentiin ruokaosastolle (Huomasin, etta ruotsillani on viela toivoa). Maistettiin lihapullia ja matitahnaa. Kylla, matitahnaa. Ite tykkasin, mutta host isa melkein okesensi. Hyvin alkoi. Toinen ongelma oli se, etta 10 minuutin jalkeen eksyimmne. Vaellettiin ympariinsa ja samaan aikaan host isa kirosi kuin merimies. Onneksi Ikea on ruotsalainen.
Viime viikonloppun vietin vaihtarien seurassa. Ensiksi pidettiin yokyla pienessa kirkossa (hauskaa oli). Oli outoa puhua englantia suomalaisten kanssa. Lauantaina mentiin rodeoon. Uskomatonta. Oltiin sisailmastadionilla 40 000 ihmisen kanssa. Cowboyt kisasivat eri kategorioissa: kuka pysyy pysyy parhaiten mustangin selassa, kuka ratsastaa nopeiten radan ympari kaatamatta tynnyreita (naiset), kuka kaataa vasikan nopeiten ja kuka ratsastaa haralla parhaiten. Jopa 6-vuotias ratsasti miniharalla! Oli huikea fiilis (ja kylla, otin kuvia).
Aki
torstai 16. tammikuuta 2014
perjantai 3. tammikuuta 2014
Meksikolaista ruokaa riisipuuron kera ja golffia
Happy New Year!
Vuosi 2013 on takanapain, samoin alkaa olla lomapaivat. Kohta on paluu arkeen. Sen tietaa siita, etta rakas koiramme Jobie on alkanut taas saamaan tukehtumiskohtauksia (Glenn veikkaa 6kk elinaikaa, mina 3kk). Nyt kuitenkin keskitytaan myohaiseen joulutarinaan, joka kertoo kaikkien aikojen oudoimmasta joulusta ikina.
Aloitetaan hengellisyydella (kylla, olen tullut takaisin uskoon, ainakin osittain.) . Host perhe alkoi kayda joulukuussa baptistikirkossa. Hyva fiilis, ei puisia penkkeja tai tylsia virsia. Jouluaattona mentiin puvut paalla joulukirkkoon. Kirkon jalkeen puvut pois ja syotiin loistavia ribseja. Sen jalkeen avattiin yksi lahja per nuppi. Joulupaivan aamuna alkoi tapahtua: avattiin loput lahjat (kiitos lahjoista ja korteista) ja alettiin tekemaan suomalaista riisipuuroa. Puuro onnistui yllattavan hyvin, paitsi etta tehtiin nelinkertainen annos ja se vahan liisteroityi. Sitten mentiin isovanhemmille, jossa kokoontui melkein koko suku. Syotiin meksikolaista! Oli vahan outoa syoda tacoja, burritoja, tamaleja riisipuuron kanssa. Kaikki tykkasivat kovasti riisipuurosta ja joulutortuista (nekin onnistuivat, paitsi hillo oli hieman erikoinen ja osa niista rajahti uuniin). Kokeiltiin mantelia puurossa-perinetta, mutta ilmeisesti host isoaiti laittoi puolikkaan mantelin eika kukaan loytanyt sita. Hauskaa oli.
Joulun lampotilat olivat joka paiva mukavat 10-14 C paivalla. 27.Paiva kavin golffaamassa (eli harjoittelemassa lyontia. Glenn sanoo, etta ma olen luonnonlahjakkuus (heti sen jalkeen maila irtosi kadesta ja lensi 30 metria). seuraavana paivana kavin tervehtimassa entista host perhetta (oli vahan noloa kun nykyisen host aidin auto hyytyi heidan pihaan.) Uusivuosi meni leppoisasti, katsottiin kuin pallo pudotettiin New Yorkissa.
Heti Uutenavuonna aukesi marihuanakauppa Coloradossa. Pueblossa on kolme kannabisautomaatteja, ja kun me ajettiin avajaispaivana yhden ohi, sille oli kymmenien ihmisten jono. Ihme meininki.
Hyvaa uutta vuotta kaikille! Kuulin kommentointiongelmasta eli jos haluatte kommentoida blogia, laittakaa minulle sahkopostia, koska se on varmempaa.
Vuosi 2013 on takanapain, samoin alkaa olla lomapaivat. Kohta on paluu arkeen. Sen tietaa siita, etta rakas koiramme Jobie on alkanut taas saamaan tukehtumiskohtauksia (Glenn veikkaa 6kk elinaikaa, mina 3kk). Nyt kuitenkin keskitytaan myohaiseen joulutarinaan, joka kertoo kaikkien aikojen oudoimmasta joulusta ikina.
Aloitetaan hengellisyydella (kylla, olen tullut takaisin uskoon, ainakin osittain.) . Host perhe alkoi kayda joulukuussa baptistikirkossa. Hyva fiilis, ei puisia penkkeja tai tylsia virsia. Jouluaattona mentiin puvut paalla joulukirkkoon. Kirkon jalkeen puvut pois ja syotiin loistavia ribseja. Sen jalkeen avattiin yksi lahja per nuppi. Joulupaivan aamuna alkoi tapahtua: avattiin loput lahjat (kiitos lahjoista ja korteista) ja alettiin tekemaan suomalaista riisipuuroa. Puuro onnistui yllattavan hyvin, paitsi etta tehtiin nelinkertainen annos ja se vahan liisteroityi. Sitten mentiin isovanhemmille, jossa kokoontui melkein koko suku. Syotiin meksikolaista! Oli vahan outoa syoda tacoja, burritoja, tamaleja riisipuuron kanssa. Kaikki tykkasivat kovasti riisipuurosta ja joulutortuista (nekin onnistuivat, paitsi hillo oli hieman erikoinen ja osa niista rajahti uuniin). Kokeiltiin mantelia puurossa-perinetta, mutta ilmeisesti host isoaiti laittoi puolikkaan mantelin eika kukaan loytanyt sita. Hauskaa oli.
Joulun lampotilat olivat joka paiva mukavat 10-14 C paivalla. 27.Paiva kavin golffaamassa (eli harjoittelemassa lyontia. Glenn sanoo, etta ma olen luonnonlahjakkuus (heti sen jalkeen maila irtosi kadesta ja lensi 30 metria). seuraavana paivana kavin tervehtimassa entista host perhetta (oli vahan noloa kun nykyisen host aidin auto hyytyi heidan pihaan.) Uusivuosi meni leppoisasti, katsottiin kuin pallo pudotettiin New Yorkissa.
Heti Uutenavuonna aukesi marihuanakauppa Coloradossa. Pueblossa on kolme kannabisautomaatteja, ja kun me ajettiin avajaispaivana yhden ohi, sille oli kymmenien ihmisten jono. Ihme meininki.
Hyvaa uutta vuotta kaikille! Kuulin kommentointiongelmasta eli jos haluatte kommentoida blogia, laittakaa minulle sahkopostia, koska se on varmempaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)