Lentoristiretki

Aloitan blogin pidon kertomalla matkasta tänne Coloradoon. vaikka matka oli yhteensä "vain" 13 h 40 min, tapahtui matkalla aika paljon.
Aloitetaan koto-Suomesta. Jätin jäähyväiset ja aloitin matkan kohti puebloa.Edellisenä päivänä oli laukku viety kentälle ja liput saatu. Aamulla 4:n aikoihin lähdettiin kentälle. Portilla tapasin Leon, jonka kanssa olin ollut samalla Yfun leirillä ja joka oli menossa Texasiin. Ennen lentoa juteltiin kahvilassa ja odoteltiin lentoa Frankfurttiin. Lento oli normaali, about 2 h. Tuli haikea olo, kun pyörät irtosivat Suomesta. Ja tietenkin kaikkien suomalaisen piti taputtaa frankkiin laskeuduttaessa. Seuraava lento oli Chicago Boeing 747:lla. Portille suunnistus ei tuottanut suurempia ongelmia. Portilla sulauduttiin Saksan Yfun porukkaan. Ennen lentoa käytiin kahvilla Leon kanssa ja kierreltiin kauppoja (tosin ei ostettu vielä mitään). Lennolla istuin parin saksaisen vieressä ja kuuntelin 9 tuntia saksaa :P. Leffoja oli tarjolla vaikka mitä vastapäätä olevasta monitorista, esim Iron man 3 ja fast and furious 6. Katoin fast and furious 6:n ja paria sarjaa. Lennolla täytettiin tullilomake saksalaisten matkanjohtajien avustuksella. Sain tuurilla nukutta noin 1 h 30 min.
 Chicagoon, Maailman toiseksi vilkkaimmalle lentokentälle, tullessa tulee varautua ruuhkaan ja pitkään odotukseen Immigrationnissa. Onneksi meidän koneen lisäksi vain pari muuta konetta laskeutui samaan aikaan. Noin 20 min ja olin jo matkalla kohti seuraavan lennon , Denverin, porttia. Terminaalien koot ja etäisyydet oli sitä luokkaa, että niiden väli kuljettiin metromaisella junalla. Turvatarkastus ja taas portilla. Lentoon oli aikaa pari tuntia, joten tapoin aikaa peseytymällä ja torkkumalla. Meinasin jäädä koneesta, koska lippujen kanssa oli jotain ongelmia, ilmeisesti ne olivat vääränlaiset. Onneksi asia selvisi, ja pääsin koneeseen. Heti kun kone oli ilmassa, simahdin totaalisesti. Havahduin noin 2 h möyhemmin laskeutumisvalmisteluihin.
 Denverissä tuli ensimmäisen kerran "missä olen"-tunne, kun huomasin , että WC-kyltin vieressä luki tornado shelter. Yön vietin lentokenttää lähinnä olevassa hotellissa. Seuraavana aamuna takaisin kentälle ja kokka kohti määränpäätäni, Puebloa. Täytyy sanoa, että aika paljon matkustaneena en hetkähdä kovin helposti, mutta vika lento tässä neljän lennon sarjassa oli elämäni tähän asti mielenkiintoisin. Kone oli pienen pieni potkurikone, jossa oli yhteensä 18 paikkaa! Se oli tuplat pienempi verrattuna koneisiin, jotka lensi Helsinki-Pori-väliä. Matka oli aika pomppuinen, mutta maisemat Denver-Pueblo välillä olivat upeat: Tasanko törmää vuoristoon ihan Denverin vieressä.
Perille päästyäni takana oli 13 h 40 min lentämistä plus odottelu ja 9 h aikaero, mutta kyllä se oli sen arvoista. Kirjoittelen lisää kunhan eka totun paikalliseen elämään.

P.S: ääkköset eivät ole mukavia